etusivu

keikat

Costi Rockladyn silmin

biografiaa ja Popedaa

Popedan diskografia

Sensuuri

Hanoi Rocks

The Neropats

muut bändit

soolotuotanto

muuta tuotantoa

linkkejä

yhteydet

Sensuuri - aikansa legendaarinen punkbändi

Sensuuri otti ensiaskeleensa vuonna 1978, kun Petri "Pepe" Lempinen ja
Vesa-Pekka "Costello" Hautamäki tapasivat rippileirillä. Pojat soittelivat mukana olleilla akustisilla kitaroilla ja innostuivat ajatuksesta perustaa bändi. Kuten Costello on todennut:
”Jumalainen kutsumuksemme rockin maailmaan selvisi meille saman tien.”

Pojat olivat jo ennen Sensuuria soitelleet kulmakunnan pikkubändeissä, joten ihan uudesta
asiasta ei ollut kyse. Poikien esikuvina voidaan mainita mm. Hurriganes, Ramones,
Pelle Miljoona ja Eppu Normaali, joten oli hyvinkin luonnollista, että bändin tyylisuunnaksi
valittiin punkrock. Innokkeena bändin perustamiselle olivat siis edellä mainitut bändit,
mutta myös Ramonesin keikka Tampereen Teknisellä opistolla vuonna 1977.

Lopullisesti päätös bändin perustamisesta syntyi 19.9.1978 Tampereella, Sorsapuiston jalkapallokentällä. Pepestä tuli bändiin laulaja-kitaristi, Costello taas soitti kitaraa ja toimi taustalaulajana. (Ja toimi lisäksi viimeiseksi jääneessä kokoonpanossa solistina.) Kun vielä
mukaan saatiin rumpaliksi Pasi Pakarinen ja bassoon Kari Larmila, oli kokoonpano valmis.
   
Täynnä  intoa, energiaa, motivaatiota ja jopa tietynlaista kiukkua puhkuen bändi harjoitteli ahkerasti, vaikka treenikämpistä olikin pulaa. Lopulta "Liimaklubi" Tampereella vakiintui Sensuurin harjoittelukämpäksi. Pian bändille järjestyi ensimmäinen keikkakin. Se pidettiin Safety Pins Fan Clubilla ja keikka oli kolmen biisin mittainen. Biisit olivat Olen Punk/Kirjoitan seinään/Mitä mä haluun.
Kaksi seuraavaa keikkaa pidettiin Kalevan lukiolla. Kummatkin keikat tosin
keskeytettiin eri tahojen toimesta.

Muut bändin jäsenet huomasivat hyvin nopeasti, että Kari ei soveltunut bändiin,
joten hän sai potkut bändistä. Hänen tilalleen bassoon otettiin Jaska Oinonen. Näin syntyi kokoonpano, jolla Sensuuri nousi suuren yleisön tietoisuuteen.

Monissa yhteyksissä  on mainittu seikka, joka on tässäkin mainitsemisen arvoinen.
Vaikka bändin jäsenten keski-ikä oli 15 vuotta, pärjäsi Sensuuri hyvin muiden
punkbändien joukossa tuoden pirteyttä ja nuorta innokkuutta punkpiireihin. Alusta asti
Sensuurilla oli esittää omia kantaa ottavia biisejä, joiden sanoituksissa bändi toi esille omia näkemyksiään. Tietenkin lauluissa näkyivät vaikutteet muista bändeistä,
mutta niissä näkyi myös oma kädenjälki, joka vahvistui bändin kehittyessä.  

Sensuuri oli esiintymässä Tampereen yo-talolla, kun Pokon toimitusjohtaja Epe Helenius oli sattumalta paikalla. Epe kiinnostui bändistä jo heti ensimetreillä ja kiinnitti bändin Pokolle muitta mutkitta. Sensuuri oli Eppu Normaalin jälkeen ensimmäinen bändi, joka pääsi levyttämään ilman kenenkään painostusta tai suhteita. Sensuuri ”opetteli” keikoilla käymistä ja
keikkaili muutaman keikan kuukausivauhtia.

Bändiltä ilmestyi vuonna 1979 sinkku Kirjoitan seinään/ Olet sokea. Itse kappaleita arvostettiin kovinkin, mutta tuotoksen kerrottiin kuulostavan liikaa Epuilta, mikä ei liene ihme,
sillä sinkun tuotti Mikko ”Pantse” Syrjä.

Studiossa toimiminen oli pojille aivan uutta ja ihmeellistä, mutta siitäkin huolimatta
sinkun kappaleet on soitettu livenä ja vain muutamalla otolla levylle. Bändi oli itsekin
ihmeissään kuullessaan lopullisen tuloksen. Epe Helenius pitää sinkkua edelleen parhaana kotimaisena punksinglenä, siinä kiteytyy punkin koko olemus. Ensimmäisen sinkun
saaminen valmiina käteen ja varsinkin sen kuuleminen ensimmäistä kertaa radiosta
olivat hienoja hetkiä Costellolle.

Myöhemmin samana vuonna ilmestyi ensimmäinen, ja samalla viimeiseksi jäänyt,
albumi Hulinaa. Sinkun biisit ovat Pepen käsialaa, mutta albumilta löytyy myös Costellon
sävellyksiä. Sensuurilla ei ollut tarpeeksi biisejä valmiina levyä varten, joten lopputulos
kuulostaa hieman keskeneräiseltä. Sanottiinpa jopa levyllä kuuluvan liikaa
lapsenomainen aggressiivisuus. Levy tehtiin liian nopeasti, vain viidessä päivässä,
ja liian nopeasti sinkun jälkeen. Bändi ei ollut vielä tarpeeksi kypsä levyn tekoon. Biisejä tehtiin kiireessä kuin liukuhihnalla ja lopputulos on kuultavissa levyllä.

Bändiltä  ilmestyivät myös sinkut Kaupunki nukkuu/ Katurock (ei kuole koskaan) sekä Hengissä läpi Helsingin/ Kesäduuniblues. Katurock-biisistä on jopa tehty video. Näissä levytyksissä erottaa selvästi sen, miten bändi kehittyi bändinä ja esiintyjänä. Lisäksi musiikkigenre alkoi muuttua
yhä enemmän punkista rokimpaan suuntaan.   

Sensuuri keräsi materiaalia uutta albumia varten, ja julkaisi niistä yhden biisin verran
”Hellää terroria korville” -ilmaisep:llä. Toista albumia ei kuitenkaan koskaan julkaistu,
sillä vuonna 1980 bändin miehistöön tuli vaihdoksia. Ensin lähti Jaska ja hieman sen
jälkeen Pepe. Puberteetti-ikään liittyvä pieni riita kärjistyi niin, että Pepe päätti
mielenosoitukseksi erota bändistä. Sitä ennen oli kuitenkin jo jonkin aikaa ollut
ilmassa muutoksen tuulia.Pepe ja Costi alkoivat eriintyä toisistaan ja
Pepeä alkoivat kiinnostaamuut asiat kuin musiikki.

Uudeksi kokoonpanoksi muodostui Costello Hautamäki kitarassa ja laulussa, Pasi Pakarinen rummuissa, Matti Hamppunen bassossa ja Vesa Kujala koskettimissa.
Bändin menestys ei kuitenkaan ollut enää entisensä. Keikkoja tehtiin muutamia kymmeniä 
ja myös sinkku Goodnight NYC/ Kentucky Gentleman ilmestyi vuonna 1981. Albumia ryhdyttiin taas suunnittelemaan, mutta erilaisten kiireiden takia se jäi toteutumatta. Bändin toiminta 
hiipui pikku hiljaa, koska se ei enää kehittynyt mihinkään suuntaan musiikillisesti ja
Sensuuri lopetti toimintansa viimeistään silloin, kun Costello menestyksekkäästi liittyi vuonna 1982 Popedaan.

Muutkin bändin jäsenet ovat olleet enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä
mukana musiikkibisneksessä, mutta Pepe on kertonut, miten Costista näki selkeimmin
jo Sensuurin aikana, että miehestä tulee ammattimuusikko.   

Biisit, joista Sensuuri muistetaan parhaiten ovat: Kirjoitan seinään, Hengissä läpi kaupungin ja Katurock (ei kuole koskaan). Kirjoitan seinään on myös Costellon oma suosikki Sensuurin tuotannosta.

Keikkoja Sensuurilla oli noin kerran tai kaksi kuussa eli niitä ehti kertyä noin kolmisenkymmentä. Merkittävimpänä keikkana voisi mainita ainakin Provinssi-rockin vuonna 1980. Costellon mielestä esiintyminen oli lyhyt ja täynnä nuorien poikien sekoilua ja sähläystä,
mutta kokemuksena se oli samalla sykähdyttävä.

Sensuuri soitti myös muutamia kertoja Popedan lämppärinä ja Eppu Normaalin
mukana konserttisalikiertueella. Viimeisin esiintyminen on maaliskuulta 2009,
jolloin Sensuuri esiintyi Tampereen Pakkahuoneella ”Punk ja Yäk” -tapahtumassa.
Välissä olleet kolmekymmentä vuotta eivät olleet juurikaan vaikuttaneet poikiin, soittaminen luonnistui kuin vanhasta muistista ja esiintyminen oli hämmästyttävän samanlaista
kuin Sensuurin kulta-aikana, mutta aivan samaa raivoa he eivät onnistuneet saamaan aikaan.
Sensuurin mahdolliset tulevat esiintymiset ovat riippuvaisia Costellon kiireistä Popedan kanssa. Nähtäväksi jää, esiintyykö Sensuuri myöhemminkin. 

Vuonna 2009 Sensuurilta ilmestyi ”Enemmän kuin koko tuotanto” -kokoelma. Siinä on julkaistu kaikki Sensuurin julkaistut biisit ja lisäksi muutamia harvinaisuuksia, muun muassa demobiisejä. Lisäksi albumilla on yksi hyvinkin tuore levytys. Itse biisi, ”Tänään ja huomenna”, on vuodelta 1979,
mutta se on levytetty maaliskuussa 2009. Biisissä on Costin sävellys ja aikanaan se jäi
käyttämättä Pepen lähdettyä bändistä. Tänä aikana biisistä oli kadonnut yksi säkeistö,
mutta sitä ei haluttu kirjoittaa uudelleen. Muutenkin biisi nauhoitettiin ”ajan tapaan” eli hyvin pelkistetysti. 

Diskografia: