Historiaa ja Popedaa
Eräässä tamperelaisessa bändissä kitaraa soittelee
mies nimeltään Vesa-Pekka Hautamäki.
Tuo bändihän on tietenkin ikurilainen autotallibändi
Popeda ja mies on paremminkin Costello -nimellä kansalle tutuksi tullut.
Tuo yksi Suomen kitaristien ehdottomaan kermaan
kuuluva kitaristi on tehnyt uransa varrella jos
jonkinlaista työtä, jotka ovat suurelta osin jääneet
suurelta yleisöltä huomaamatta.
Costello ja hänen musiikilliset saavutuksensa ovat
ehdottomasti ansainneet enemmän arvostusta kuin mitä
hän on vuosien saatossa saanut.
Joten mielestämme Costello on omat
nettisivunsa ansainnut.
Costello on syntynyt 11.9.1963 Tampereella. Perheessä
ei musiikkitaustaa ole ollut, vaan lopullisen
innostuksen musiikkiin Costi sai 70-luvulla oltuaan Hurriganesin keikalla. Costi oli silloin toisella kymmenellä ja rokki iski miehenalkuun korkealta ja kovaa.
Keikka oli hieno ja ihmeellinen kokemus ja teki syvän vaikutuksen mieheen. Suuren innostuksen vallassa hän soitteli ensin veljensä vanhalla akustisella kitaralla, kunnes hänellä oli varaa ostaa oma sähkökitara. Kuten jo arvata saattaakin, Hurriganes
ja Remu olivat ja ovat edelleenkin Costin esikuvia.
Lempinimensä Costello on saanut ollessaan 14-15-vuotias. Rippikouluaikoihin
Costellossa oli sekoitus rockabillyä ja punkkaria ja sieltä nimi juontaa juurensa.
Rockabilly Elviksen ja punkkari Elvis Costellon sekoituksesta tuli nimi Costello.
Tämä nimi jäi elämään. Costello kuitenkin lyhentyy aika usein tuttavallisemmin Costiksi.
Ensimmäinen biisi, jonka Costi oppi soittamaan kitaralla oli Sleepy Sleepersin ”Väinö”.
Soiteltuaan ensin yksikseen omassa huoneessaan neljän vuoden ajan,
Costello meni kitaratunneille. Tunneilla hän ei kuitenkaan kovin kauan viihtynyt, ja pian
Costello alkoi soitella erilaisissa kulmakunnan pikkubändeissä. Niissä soiteltiin lähinnä
Hurriganesia ja muuta sen henkistä rokkia.
Lopulta onnellisten sattumien kautta legendaarinen punkbändi Sensuuri perustettiin
Costellon ollessa 15-vuotias. Sensuurin menestys ja historia ovat aivan oma tarinansa.
Myös säveltämisen Costello aloitti näihin aikoihin todettuaan, että jos muutkin osaavat,
kyllä hänkin osaa säveltää. Koska punk-biisit olivat yleensä yksinkertaisia sävellyksiltään,
niistä oli helppo aloittaa.
Alkuvuodesta 1982 Costello valmistautui ylioppilaskirjoituksiin ja mietti tulevaisuuttaan,
kun Sensuurinkaan menestys ei näyttänyt lupaavalta. Sensuuri ei enää edennyt mihinkään,
vaan junnasi ikään kuin paikallaan. Samoihin aikoihin tamperelaisessa bändissä, Popedassa,
oltiin vailla toista kitaristia. Erinäisten yhteensattumien ja onnekkaiden yhteydenottojen jälkeen Costello pääsi Popedaan soittamaan koeajalla. No, tämä koeaika on tähän mennessä
(kevät 2009) kestänyt 27 vuotta! Kerrotaan jopa Mustajärven Paten sanoneen Costista,
että hän näkee pojassa Popedan tulevaisuuden. Eikä tuo näkemys kovin väärään ole mennyt.
Aikanaan Costello oli nähnyt Popedan ihka ensimmäisen keikan, mutta ei ollut täysin
vakuuttunut musiikista. Silloin musiikilliset näkemykset, ikäerot ym. olivat niin suuret.
Ensimmäisiin Popedan harjoituksiin mennessään Costello oli opetellut kaikki Popedan siihen mennessä levytetyt biisit. Se teki vaikutuksen ainakin Pateen, Arwo Mikkonen taas suhtautui
Costin liittymiseen hieman varoen ja peläten oman asemansa horjumista.
Hoidettuaan ensin kunnialla ylioppilaskirjoitukset
alta pois, ei ollut enää mitään esteitä Costin musiikkiuralle. Costellosta tuli siis jäsen
Popedaan. Ensimmäisen keikkansa Popedan
riveissä Costello soitti 16.4.1982 Karstulassa
ja näin Popeda oli saanut kaipaamansa nuoren kokeneen biisintekijän. Mielikuvat ensimmäisestä keikasta ovat hämäriä, mutta päällimmäisenä ajatuksena oli se, että nyt hän on päässyt
oikeaan rokkibändiin soittamaan. Enää ei soitella harrastuspohjalta.
Costi ei kuitenkaan luottanut täysin siihen kuinka pysyvä pesti tämä olisi, joten hän haki syksyllä kouluunkin. Hän ehti lukea puolen vuoden ajan automatiikka-asentajaksi, kunnes Popedan suosio alkoi olla sellaisissa määreissä, että muuta ei enää ehtinyt tehdä.
Heti bändiin liityttyään Costello pääsi näyttämään sävellystaitojaan, sillä ”Mustat Enkelit” -levyä
alettiin äänittää toukokuussa 1982 ja bändiä
vaivasi biisipula. Levylle päätyivät Costin sävellyksistä: ”Kuulat sekaisin”, ”ABCD -rock” ja ”Varo”. Alkuaikoina Costello soitti keikoilla myös koskettimia muutamissa biiseissä.
Tästä ideasta luovuttiin kuitenkin aika pian, kun se todettiin hankalaksi toteuttaa. Yleisesti ottaen Costello kotiutui bändiin nopeasti ja sisäisti Popedan syvimmän aatteen.
Sitten vuoden 1982 lopulla Costellolle tarjottiin paikkaa Sleepy Sleepersistä ja mahdollisuutta
lähteä heidän kanssaan Englantiin ja Hong Kongiin. Nuorena kokeilunhaluisena kitaristina
Costi halusi kokeilla miltä maailmalla näytti. Lähtö Popedasta sujui muitta mutkitta,
muut ymmärsivät hyvin Costellon halun käydä katsomassa nekin kuviot. Costellon omasta mielestään hän lähti tarkoituksenaan jäädä Sleeppareihin, mutta muut bändin pojat
tiesivät sen minkä mekin nyt tiedämme: Costello tulisi palaamaan Popedaan hyvinkin pian.
Costin viimeinen keikka Popedassa oli 31.12.1982 Iisalmessa, jonka jälkeen
Sleepparit lähtivät Englantiin tekemään levyä. Ennen lähtöään Costello kävi vielä
soittamassa kitarat Popedan ”Delilah” -sinkulle.
Costello sävelsi Sleeppareiden ”Alma-tädin Illuusio” -levylle kaikki biisit. Omien sanojensa
mukaan Costello oli hyvin pettynyt siihen miten hänen hienot sävellyksensä eivät ajaneet tarkoitustaan valmiissa tuotoksessa. Suomenkieliset sanat eivät kuulostaneet hyviltä
rokkibiiseiksi tarkoitettujen sävellysten kanssa. Levystä tehtiin kyllä myöhemmin
englanninkielinenkin versio, ”Chinese Night”, jossa biisit kuulostavat paremmilta.
Pikkuhiljaa karu todellisuus alkoi paljastua Costellolle, meno ja meininki ei ollutkaan
niin mukavaa eikä sellaista kuin hän oli kuvitellut. Vielä Suomeen palattuaan
Costi soitteli muutamilla Sleeppareiden keikoilla, mutta karanneen lampaan oli aika
palata kotiin. Vaikka reissusta ei olisi muuten jäänyt mitään käteen, syntyi siellä jo
legendaariseksi muodostunut ”Kaasua, komisario Peppone” -biisin riffi.
Tämän lyhyen, mutta avartavan seikkailun jälkeen Costello siis palasi takaisin Popedaan
27.3.1983 oltuaan pois vain kolme kuukautta. Tai oikeastaan hänet palautettiin Popedaan,
sillä Sakke Järvenpää ja Mato Valtonen kantoivat sanaakaan sanomatta käsistä ja jaloista
sidotun Costin lavalle ennen Kuopion keikan alkua.
”Kaasua” -levyn teon aikoihin vuonna 1983 Costellon säveltäjän lahjat olivat puhjenneet
kukkaan. Levyn kymmenestä biisistä onkin neljä Costin tekemää, joista ”Kaasua, komisario Peppone” lienee tunnetuin. Viimeistään tämän levyn biisit ja kesän 1983 ”Tuuliajolla” -kiertue
tekivät Popedasta tunnetun bändin isolle kansalle. Luultavasti myös nuoren ja komean
Costellon liittyminen bändiin edesauttoi bändin tunnettavuutta laajemmassa määrin.
Toisin sanoen myös naisfanit alkoivat kiinnostua Popedasta.
Seuraavalla ”Harasoo” -levyllä (1984) on kymmenestä biisistä kuusi Costellon tekemää, muun muassa ”Sukset”, ”Matkalla Alabamaan” ja ”Beibi on Y.L.P.E.E”. Tästä levystä Popeda saikin ensimmäisen kultalevynsä ja varsin nopeasti.
Vuosien 1984 ja 1985 aikana Costelloa alkoi kiinnostaa myös tuotannolliset asiat.
Tuottajista oli pulaa, joten muun muassa Jussi Hakulisen ”Vaaleanpunainen majatalo” -albumi
ja Yön ”Nuorallatanssija” -albumi ovat Costellon tuottamia.
”Nuorallatanssija” -levyllä oleva ”Joutsenlaulu” oli vähällä päätyä levylle merkittävästi
eri muodossaan kuin se nyt on. Laulun kuuluisa huilusoolo jäi melkein laulusta pois, sillä
Costello oli jo ehtinyt muokata biisiä. Onneksi Costello lähti Popedan kanssa
keikkareissulle ja huilusoolo sai jäädä biisiin.
Kiinnostus tuottamiseen lähti levy-yhtiön pyynnöstä mennä auttamaan jotain bändiä studiolle. Ensimmäisen bändin jälkeen tuli toinen, toisen jälkeen tuli kolmas jne. Vuosien 1982-1995 ajan Costellon kaikki vapaapäivät kuluivat enemmän tai vähemmän studiossa istuessa.
Loppuvuonna 1984 oli suunnitteilla erikoinen bändi. Jussi Hakulinen kysyi Costellon
mielenkiintoa siirtyä uuteen ”superbändiin”. Costi ja Jussi olisivat tehneet yhdessä biisejä
bändille. Mukana olisi ollut myös Vesa Sytelä Juice Leskinen Grand Slamistä ja Juha Rauäng.
Bändiä ei kuitenkaan koskaan perustettu, vaan se jäi suunnitteluvaiheeseen.
Asiasta keskusteltiin joillain festareilla illan hämärissä ja aamun valjettua idea unohtui.
Suurimpana syynä idean hautautumiseen oli se, että Costi ei lopulta halunnut jättää Popedaa, vaikka Jussi olikin jo päättänyt jättää Yön.
Tammikuussa 1985 Costi käytti hyväkseen Eppu Normaalilta ylijäänyttä studioaikaa
äänittääkseen oman soolosinkun. Odotellessaan Eppuja studiolle, Costi alkoi sattumanvaraisesti soitella jotain hetken mielijohteesta. Näin syntyi sinkun a-puoli. Singlellä
”Mun sormuksein/ Tuhat yötä” kaikki soittimet ovat Costellon itsensä soittamia,
lisäksi äänitys ja tuotanto ovat Costin käsialaa. ”Mun sormuksein” on paremmin Elviksen
esittämänä tutuksi tullut, kun taas ”Tuhat yötä” on Costellon oma sävellys. Sinkusta
tehtiin 1000 kappaleen painos ja nykyisin sinkkua on vaikeahkoa löytää levykaupoista.
Vaikka sinkku kuulostaakin hyvältä, se ei menestynyt kovinkaan hyvin.
Samaan aikaan Popeda alkoi äänittää ”Pohjantähden alla” -albumia. Sinkuksi levyltä
julkaistu Costin säveltämä ”Kuuma kesä” nousi heti hitiksi ja on edelleenkin yksi Popedan tunnetuimmista kappaleista. Levyltä löytyvät myös muun muassa Costin säveltämät biisit ”John Holmes” ja nimibiisi ”Pohjantähden alla”.
Pikkuhiljaa Popedan biisien säveltäminen siirtyi enemmän ja enemmän Costin harteille.
Miehellä oli mielenkiintoa säveltämiseen ja pää täynnä ideoita. Levyjä tehdessä oli aina pulaa
biiseistä, joitaCostin pöytälaatikosta taas löytyi runsaastikin.
Vuonna 1986, helmikuun 24.päivä oli monellakin tavalla merkittävä päivä. Tuolloin Popedan toinen kitaristi, Arwo Mikkonen, menehtyi kesken soundcheckin. Se tarkoitti samalla yhden aikakauden päättymistä, mutta samalla sitä, että sävellysvastuu siirtyi lopullisesti Costellon harteille. Costista tuli Popedan musiikillinen johtaja ja porukan kapellimestari.
Vaikka Mikkosen kuoleman jälkeen Popeda olikin melkein laittamassa pillejä pussiin, vaikeuksista päästiin yli. Loppuvuonna 1986 ilmestyi kokoelmalevy”15 GT Golden Turpo”, livelevy ”Huilut suorina” ja livetaltiointi nimeltään ”Kuulat sekaisin” sekä sinkku ”Kellot lyö”.
Alkuvuonna 1988 Popedan ollessa keikkatauolla Costello siirtyi studioon äänittämään omaa levyään. Huhtikuussa 1988 Costilta ilmestyi debyyttisoololevy Costello Jones: ”A little bit crazy”. Levyn nimeksi piti alun perin tulla ”One of Those Hurriganes”. Levy sisältää suurimmaksi osaksi Costin omia sävellyksiä, mutta yksi coverikin levyltä löytyy. Nimittäin Mozartin ”Eine kleine nachtmusik”.
Levy kuulostaa hyvältä ja on mainio rockalbumi. Popeda taisi jopa menettää hyviä biisejä tälle albumille, koska Costi käytti soololleen hänellä sillä hetkellä valmiina olevia biisejä
. Jos soololevyä ei olisi tullut, olisivat ne päätyneet seuraavalle Popedan levylle. Levy tehtiin
osittain sen takia, koska Costilla oli valtava halu päästä ulkomaille. Ajateltiin sen saavan jonkin verran menestystä siellä. Costi halusi tehdä levyn Ruotsissa MNW-Studiolla.
Levyä mainostettiin seuraavasti: ”Älä luule millainen tämä levy on, vaan kuuntele.
Täynnä yllätyksiä, menoa ja melskettä.” Valitettavasti levy sai huonot arvostelut eikä levy muutenkaan menestynyt. Levyä myytiin kuitenkin 3000 kappaleen painos loppuun. Levyn vastaanotto oli ymmärrettävästi Costille harmistus ja asia josta pääsi vasta ajan myötä yli.
Oikeastaan juuri Costin soololevyn vastaanoton takia Popedan seuraava lp ”Hallelujaa” olikin
varsin erilaista Popedaan kuin mihin oli aiemmin totuttu. Costello oli tympiintynyt oman levynsä kritiikkiin eikä halunnut tehdä ”kunnon” sävellyksiä ja lisäksi monta hyvää biisiä oli käytetty omaan levyyn. Costi sävelsi mitä mieleen juolahti ja se kuului tällä levyllä. Muutama onnistunut
sävellys levyllä kuitenkin oli, muun muassa ”Sä lähdit taas”. ”Hallelujaa” –levy on yksi harvoja
asioita pitkällä urallaan, mitä Costello on katunut. Sen olisi voitu tehdä paljon paremmin.
Samoihin aikoihin Costello perusti oman levytysstudion. ”Harasoo” -studio toimi
vuosien 1988-1994 välisen ajan Tampereella. Studiolla äänittivät noiden vuosien aikana muun muassa Yö ja Pojat.
Popedan levyistä ”Kans’an Popedan” oli ensimmäinen levy, joka äänitettiin Costin studiolla.
Vuoden 1994 jälkeenkin Costilla on ollut kotistudio eri nimillä, muun muassa RedRoom, Costin koeputki ja Teurastamo56.
Myös jonkinlainen yhden miehen yhtye eli ”Costello Company” kummitteli siellä täällä. Todellisuudessa kyseinen ”bändi” on vain nimi demonauhojen päällä, mutta muun muassa
Ilveksen maalilaulu ”We are the kings” on Costello Companyn tuotosta.
Eli siis Costin sävellys ja sanoitus sekä sovitus.
Costia on myös vuosien varrella kosiskeltu useisiin bändeihin, muun muassa
Yöhön on pyydetty kahteenkin otteeseen. Costello on kuitenkin pysynyt lojaalina
Popedalle kaikki nämä vuodet. Suurin syy siihen on mahdollisuus tehdä omaa musiikkiaan.
Vuonna 1990 Popedaan liittyi basistiksi Markku Petander, Costellon vanha koulukaveri.
Pojilla toimi ajatusmaailma hyvin yhteen ja he saivatkin nopeasti nimen ”Gipsy Brothers”. Sävellysvastuuta ja studiotyöskentelyä oli nyt jakamassa Costin kanssa toinenkin mies, mikä luonnollisesti vähensi Costin stressiä ja taakkaa. Yhteistyö toimi myös studiossa ja aikaansaannoksena siitä ilmestyi vuonna 1992 ”Svoboda” -levy. Se on ensimmäinen Popedan levyistä, joka myi platinaa ja on monen mielestä yksi Popedan parhaimmista levyistä.
Levyllä Costin sävellyksiä on muun muassa ”Kersantti Karoliina”. ”Karoliinasta” tuli iso hitti,
joka nosti Popedan suureen suosioon. Ja saipa Popeda ensimmäisen hittisinglenkin,
”Punaista ja Makeaa”.
Vuosina 1993, 1994 ja 1995 Costello sävelsi biisejä esimerkiksi Yölle. Costellolla oli rutkasti
biisejä, joita taas Yöllä ei levyä tehdessä ollut. Muun muassa kappaleet ”Kuuhullu” levyllä ”Kymmenes kevät” ja ”Levoton” levyllä ”Parhaat” ovat Costin käsialaa. Costello ei
biisejään suoraan tarjonnut Yölle, vaan Viitasen Jani kävi penkomassa Costellon kuuluisaa arkistokaappia.
Muutenkin Costello tekee harvoin biisejä muille bändeille, mutta hänen arkistokaapistaan saa käydä ottamassa ylijääneitä biisejä. Niin kauan kuin Costilla on oma bändi, kaikki hyvät biisit menevät ensisijaisesti Popedalle.
Vuonna 1994 ilmestyi Popedan H.Ö.N.Ö. -albumi, joka menestyi kohtalaisen hyvin. Levyllä on
jopa 17 biisiä, joista yhdeksän on Costin käsialaa. ”Hittejä, Kersantti Karoliina” -kokoelmalevy vuonna 1997 oli myös menestys. Levyä on myyty vajaa 50 000 kappaletta.
Vuonna 1997 Tampereella sai ensi-iltansa Virgo-nuorisomusikaali, johon Costello oli säveltänyt ja sovittanut kaikki kappaleet. Musikaalin ohjaajan kautta Costello tuli mukaan projektiin. Se oli tilaustyö, jota oli kiva tehdä. Musikaalista julkaistiin myös Soundtrack -cd, jossa kaikki
kappaleet on esitetty.
Myös vuonna 1999 ensi-iltaan tulleeseen Tampereen Työväen Teatterin näytelmään
”Charleyn täti” Costello on tehnyt musiikkia.
Vuoden 1999 lopulla Popeda jäi keikkatauolle, joka kestikin lopulta kevääseen 2001 asti.
Koska Popedan jatkosta ei ollut varmuutta, Costello päätti jatkaa sen aikaa Neropatsin kanssa, koska palkka oli jostain saatava. Tauon aikana siis terapiabändi ”The Neropats” keikkaili
ahkerasti ja teki lopulta levynkin. Ohjelmistoon kuului Popedan biisejä, mutta myös
muitakin tuttuja kappaleita.
Kun Popeda taas alkutalvesta 2001 alkoi heräillä, oli suunnitelmissa heti uuden levyn
tekeminen. Costillahan oli paljonkin biisejä valmiina, Neropatseja varten varattuja,
mutta hän antoi ne Popedan käyttöön. ”Just!” -levy ilmestyi varsin nopeasti huhtikuussa 2001.
Kesällä keikkasuosio oli valtaisa ja erityisesti uudet biisit ”Tohtori Mustajärvi” ja Costin laulama
”Kun mies unelmoi” tekivät tehtävänsä. Popeda oli palannut lavoille.
Ilikeesti kiitää -kirjan julkaisutilaisuudessa 22.8.2001 muutamille Popedan jäsenille,
mukaan lukien Costello, jaettiin tunnustukset Popedan levymyynnin mentyä yli 500 000.
Pikkupojan unelma rocktähteydestä ja ulkomailla soittamisesta tulivat mahdollisiksi,
kun vuoden 2001 lopulla Costi liittyi Hanoi Rocksiin. Costi kiersi Hanoin kanssa maailmalla ahkerastikin alkuvuoden 2002. Costi hoiti kuitenkin myös Popedan keikat,
koska Popeda oli hänelle ykköstyö ja se oli alusta asti ollut ehtona
Hanoihin mukaan lähtemisessä.
Samaan aikaan Popeda teki sinkun ”Kakskytä centtiä/ Pakko saada BMW”. Jälkimmäinen on
Costin laulama biisi, joka on ollut hyvin suosittu Popedan keikoilla sekä Costin sooloilla.
Vuoteen 2002 kuului myös Popedan 25-vuotisjuhlakiertue, joka käsitti 13 keikkaa, myös konserttisaleissa. Lisäksi Costilla oli myös tänä vuonna kiireitä Hanoin kanssa.
Myös vuosi 2003 kului keikkaillessa. Lopulta Costin oli tehtävä päätös,
joko Popeda tai Hanoi Rocks. Loppuvuonna 2003 Costello soitti viimeisen keikkansa
Hanoin riveissä. Onneksemme Costello valitsi ilman mitään miettimisiä Popedan.
Costello oli saanut elää unelmaansa ja hänen mielestään Hanoissa oli hienoa olla mukana,
mutta nyt oli aika palata pienempiin piireihin.
Vuonna 2003 Costellolta ilmestyi toinen albumi ”13 reason to rock”. Levyn julkaisu ei
ollut kovin suunniteltu juttu. Alun perin levyn ei pitänyt tulla myyntiin lainkaan,
vaan Costello oli ajatellut toteuttaa sen mainosmielessä. Näin mies saisi esitellä omia
taitojaan sitä kysyville.
Levy kuitenkin julkaistiin, koska Costilla sattui sopivasti olemaan biisejä valmiina. Ja ajateltiin
levyn menestyvän esimerkiksi Japanin markkinoilla Costin liityttyä Hanoi Rocksiin.
Samaan aikaan julkaistiin myös ”A little bit Crazystä” CD -painos.
Nimen tälle levylle keksi Michael Monroe. Levyllä on paljon samoja biisejä kuin ensimmäiselläkin albumilla, mutta myös uusiakin lauluja löytyy. Kaikki kappaleet eivät tälläkään levyllä ole Costin omia, joukosta löytyy myös muun muassa ”Mercury Blues”, jonka Popeda oli levyttänyt vuotta aiemmin suomenkielisenä versiona ”Pakko saada BMW”. Tämänkään levyn suosio ei ollut päätä huimaava, mutta löysi kyllä levyä arvostavien kokoelmiin.
Vuonna 2004 Costello esiintyi soolona nimellä ”Costello & Co. plays Hurriganes”,
vuonna 2005 taas Dave Lindholmin kanssa. Costellon tapoihin on jo vuosia kuulunut
soolokeikkailu Popedan ollessa keikkatauolla, toisin sanoen enimmäkseen alkuvuonna ja alkusyksyllä. Jos aikataulut antavat periksi, voi Costi keikkailla myös soolollaan
Popedan keikan päätteeksi samassa kaupungissa. Tai esiintyy festareilla kaljateltassa
ennen Popedan keikkaa.
Aikanaan trubaduurikeikkojen aloittaminen oli Costille suuri kynnys. Soolokeikat lähtivät ideasta,
että olisi hienoa olla katusoittajana, mutta Costi ei ole koskaan kehdannut toteuttaa tätä ideaa. Sitten hän kävi soittelemassa Joe Vestichin kanssa muutamilla keikoilla ja päätti lopulta itsekin kokeilla sooloilua ja tykästyi siihen samantien. Ensimmäisen keikkansa Costi piti
Hollolan Vihreässä Nelosessa. Sooloilu on Costin mielestä rentouttavaa vaihtelua rock´n´rollin huumaan.
Viimeisien vuosien aikana Costellon pojat Jimi ja Alex ovat päässet isänsä mukaan keikoille. Popedan keikoilla ollessaan pojat soittavat biisin tai kahden ajan. Myös joillain soolokeikoilla pojat ovat olleet mukana soittamassa.
Musiikki on kuulunut perheen elämään luonnollisesti hyvin paljon, vaikka poikia ei ole tietoisesti ohjattu musiikin maailmaan. Molemmat pojat osaavatkin soittaa useita eri soittimia.
Pääsoittiminaan Jimillä on rummut ja Alexilla basso. Vaikka keikoilla soitetaan Popedaa ja Hurriganesia, poikien ja isän musiikkimaku eroaa luonnollisesti toisistaan hieman.
Nykyisin pojat eivät enää soittele paljoakaan isänsä kanssa, vaan pojilla on oma bändi,
jossa soittavat.
Kysyttäessä pojilta miltä tuntuu, kun isä on kuuluisa muusikko, vastaukset vaihtelevat.
Toisaalta on hienoa, kun pääsee isän mukana erilaisiin tapahtumiin ja mukaan musiikkielämään, mutta julkisuudella on ikävätkin puolensa. Popedan keikkaillessa ahkerasti fanien iloksi,
isä on paljon pois kotoa ja se harmittaa toisinaan. Kummankin pojan haaveena on tulla
aikuisena ammattimuusikoksi, mutta isää ei harmita, vaikka näin ei kävisikään.
Vuonna 2005 ilmestyneellä ”Häkää!” -albumilla on yllättäen kolme Costin sanoitusta.
Kappaleet ”Mauno and the boys”, ”S.A.Int” ja ”Taivaan portilla” ovat Costin kynästä lähtöisin. Mustajärveltä ei tullut sanoituksia, joten Costin oli ryhdyttävä sanoituspuuhiin,
jotta saataisiin levy aikaiseksi. Samaisella levyllä ”Ostin Desoton” niminen kappale
on Costin laulama.
Syksyllä 2006 Tampereen Työväen Teatteriin tuli ensi-iltaan manserock -musikaali
”Vuonna ´85”. Musikaalissa esitetään Popedan seuraavat laulut: ”Kuuma kesä”,
”Raswaa koneeseen”, ”Kaasua, Komisario Peppone”, ”John Holmes”, ”Sukset”,
”Tahdotko mut tosiaan” ja ”Punaista ja makeaa”. Musikaalista tuli suurmenestys varsinkin Pirkanmaalla, yli 130 000 katsojaa, kolme vuotta näytöksiä ja uusintaensi-ilta syksyllä 2009.
”Nimeni on Reino” -näytelmä taas tuli ensi-iltaan vuonna 2007 Hämeenlinnan
kaupunginteatterissa. Costello sävelsi näytelmään 2-3 biisiä ja esimerkiksi kappale ”Reino”
on tehty näytelmää varten. Samaisessa Hämeenlinnan kaupunginteatterissa musikaali
”Villit vuodet” tuli katsojien nautittavaksi syksyllä 2008. Siinä Costello toimi yhtenä
muusikoista ja kapellimestarina valiten näytelmässä käytetyt biisit.
2000-luvun vuodet aina vuoteen 2007 asti olivat raskaita Costille kuin myös
muille popedalaisille. Laulajan alkoholinkäyttö vaikutti keikkoihin ja levytyksiin ja sai aikaan
paljon murehtimista sekä erilaisia järjestelyjä. Se vaikutti myös bändin viihtyvyyteen ja kiinnostukseen keikkailla. Jopa Popedan lopettaminen oli useaan otteeseen ajankohtainen.
Costi bändin musiikillisena johtajana joutui vastailemaan näistä ongelmista ja niiden
seurauksista medialle, keikkajärjestäjille ja faneille. Costilla oli motivaatio-ongelmia tehdä biisejä, joten näinä vuosina Popedan levyjä ilmestyi harvakseltaan.
Vuonna 2007 heinäkuussa tapahtui jo toistamiseen Popedalle hyvin merkittävä tapaus.
Pate Mustajärvi sai ennen keikkaa vakavan sairaskohtauksen ja oli vähällä ettei Popedan tarinan loppu ollut siinä. Popeda hoiti tuuraajan avulla ennalta sovitut keikat ja jäi sen jälkeen tauolle,
jotta Pate saisi rauhassa toipua. Vuoteen 2007 kuuluikin todella paljon Costellon soolokeikkoja, koska Popeda oli ennalta määrittelemättömällä tauolla.
Uudella kokoonpanolla varustettu, piristynyt Popeda jatkoi keikkailua keväällä 2008 juhlien samalla Popedan 30-vuotista taivalta. Syksyllä 2008 ilmestyi ”Täydelliset Miehet” -albumi, joka on mainio näyte Costellon ja Paten yhteistyöstä säveltäjänä ja sanoittajana. Levy myi heti kultaa.
Vuonna 2008 Soundi lehden vuosiäänestyksissä Popeda menestyi paremmin kuin
vuosikymmeniin. Loppuvuonna keikat olivat loppuunmyytyjä, keikkakunto oli hyvä ja fanit tykkäsivät. Sama suosio on jatkunut vuonna 2009, Popedan levittäessä faneillensa ympäri
Suomen ilon ja valon sanomaa.
Syksyllä 2008 Costello vieraili Menneisyyden vankien ”Hittiputki” -konserttikiertueella.
Costello oli mukana muutamien laulujen ajan kitarassa ja lauloipa myös muutaman laulun.
Lisäksi Freeman vierailee vastaavasti Costin soolokeikoilla silloin tällöin kun omilta kiireiltään ehtii.
Vuonna 2008 Costello teki soolokeikkoja aina kun Popedan keikoiltaan ehti, muun muassa alkuvuonna 2009 on Costin saattanut tavata soolokeikoiltaan yksin, Freemanin, Virtasen Tapsan tai poikiensa kanssa.
Lähivuosiin kuuluu keikkailua sooloillen yksin sekä muiden artistien kanssa ja keikkailua
Popedan kanssa. Popedan uuden levyn pitäisi ilmestyä vuonna 2010. Lisäksi Costello
tekee paraikaa uutta musikaalia. ”Kersantti Karoliina” kertoo ensimmäisen naisen seikkailuista armeijassa. Musikaalia on lupa odotella ensi-iltaan mahdollisesti vuoden 2010 loppupuolella,
riippuen siitä kuinka Costello ehtii muilta kiireiltään säveltämään.