Costello Rockladyn silmin
Kysyttäessä melkeinpä keneltä tahansa "Kuka on Costello Hautamäki?", tulee vastaus kuin
apteekin hyllyltä. Hän on tietenkin Popedan kitaristi, joka myös säveltää Popedan biisejä.
Vastaajan iästä ja/tai kiinnostuksen kohteista riippuen tietoa voi olla myös Costin
Hanoi Rocks- ajoilta tai jopa punkyhtye Sensuurista.
Mutta nämä tiedot ovat vain jäävuoren huippu kaikesta siitä missä hän on ehtinyt olla
mukana sen jälkeen kun Sensuuri vuonna 1978 perustettiin. Kun alan luetella
musikaaleja toisensa perään, TV-ohjelmia joihin Costi on säveltänyt tunnusmusiikin,
yhtyeitä joiden tuotantoon hän on ollut vaikuttamassa jne.,
alkaa leukoja
loksahdella auki yhdellä jos toisella.
Jopa itselläni riittää joskus ihmeteltävää siinä miten monessa projektissa Costello
on ollut mukana. Valtaosa ihmisistä ei saa koko elämänsä aikana aikaiseksi niin
paljon kuin Costello on saanut reilun 30 vuoden aikana.
Täytyy myös muistaa, että samalla Popeda on kiertänyt suomenmaata hyvinkin
ahkerasti kaikkien vuosien ajan ja lisäksi Costello kiertää soolokeikoillaan suhteellisen useasti. Lisäksi suurin osa Popedan sävellyksistä on ollut vuodesta 1986 lähtien Costellon vastuulla.
Jossain välissä nekin on sävellettävä. Unohtamatta tietenkään sitä, että Costello on
perheellinen mies. Luonnollisestikin suuren osan ajasta vievät Costellon pojat.
Ilman valtavaa paloa, intoa ja rakkautta tekemäänsä työhön ei yllä oleviin saavutuksiin pääse.
Jos Costia pitäisi kuvailla adjektiivein, olisivat ne ehdottomasti: työhönsä omistautunut, iloinen, hymyilevä, tunnollinen, miellyttävä ja leppoisa rokkari. Nämä adjektiivit kuvaavat
hyvin sitä millainen asenne Costilla on musiikkiin ja työn tekoon. Vakava, mutta silti oikealla
tavalla kepeä. Olen nähnyt Costin useissa erilaisissa tilanteissa, mutta yhteistä niille kaikille on
ollut Costellon hymyilevä ja poikamainen olemus. Niin kuin meillä kaikilla, myös Costilla on huonot päivänsä, mutta hän ei anna sen vaikuttaa esiintymiseensä. Se on hyvin ihailtava piirre
ja monella olisi oppimista siinä asiassa, mukaan lukien itseni.
Rock´n´roll -elämä voi olla hyvin kuluttavaa ja kun kiertää keikoilla vuodesta toiseen,
Costikin vuodesta 1982 lähtien, epäsäännöllinen elämä, huonot elämäntavat ja kaikki muu
voi saada ihmisen hyvinkin huonoon jamaan. Ehkä juuri tämä positiivinen elämänasenne on vaikuttanut myös siihen, että Costi on pysynyt nuorekkaana niin henkisesti kuin fyysisesti.
Lähipiiriin tehdyn, nopean gallupin tuloksena Costin iäksi saatiin keskimäärin 35 vuotta.
Ja tässä kohtaa leuat loksahtivat uudelleen auki, kun kerroin luvun olevan kymmenisen
vuotta enemmän. Osa ei oikeasti uskonut siihen ja sain todella kertoa faktoja syntymävuosista,
että sain heidät uskomaan. On se siis uskottava, rock´n´roll pitää nuorena!
(Kunhan vain osaa pitää järjen mukana edes suurimman osan ajasta).
Itse olen tutustunut Costelloon lähemmin vasta viime vuosina ja edelleenkin mies osaa yllättää.
Alan pikkuhiljaa tottua siihen, että miehen nimi voi tulla esiin melkein missä tahansa
yhteydessä. Musikaalit, hyväntekeväisyystapahtumat, soolokeikat, Popedan keikat,
kapellimestarina, säveltäjänä siellä, säveltäjänä täällä... Joskus tuntuu,
että pitäisi palkata etsivätoimisto etsimään missä kaikkialla mies vaikuttaa.
Suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka ei ole vielä käynyt, menemistä Costellon soolokeikalle.
Ne ovat aina mannaa arkiseen aherrukseen. Vaikkakin Costi laulaa ja soittaa myös
Popedan lauluja, eivät ne edes kuulosta samalta. Myös Hurriganesit ja Hanoi Rocksit sujuvat
kuin leikiten, puhumattakaan muista legendaarisista biiseistä.
Kun Popedan keikoilla tulee esiin Costin mieletön kitarointitaito, soolokeikoilla taas
herkkä persoona pääsee etuuksiinsa. Vaikkakin puhuttaessa Costista, on puhuttava myös
kitarasta. Ne ovat yhtä, mies ja kitara.
Mielipiteitä on tietenkin yhtä monta kuin on kertojaakin, mutta tällaisena minä
näen Costellon. Toivottavasti Costin hiukset hulmuavat vielä monta kymmentä vuotta
eikä hymy hyydy matkan varrella.